Kyyneleet

Olin viikonloppuna lähetys aiheisessa kokouksessa ja lähetystyö on minulle sydämen asia.
Olen pienenä n 5v. tutustunut lähetyslapseen, joka kertoi iljettävistä puussa kasvavista toukista (olisiko ollut tansaaniassa). Silloin minä sanoin Jumalalle että jos kelpaan niin minä voin lähteä. Pienen tytön lupaus on totta vielä tänäkin päivänä vaikkakin se oli haudattuna saasteen alle yli kymmenen vuotta.
Kun 17v. polvistuin rukous alttarille ja annoin elämäni Jeesukselle, uudistin tuon Jumalalle annetun lupauksen. Nyt kun kuulen puhuttavan lähetystyöstä sydämeni laulaa ja silmäni itkevät. Saan rukouksin kantaa niitä jotka ovat lähetystyössä ja niitä jotka eivät vielä ole kuulleet Jumalan rakkaudesta.
Ihmettelen monesti miksi Jumala minun sydämelleni laski lähetystyön, olen mukavuuden haluinen ja ruokien suhteen hyvinkin valikoiva. Oletan Jumalan asettaneen minut "taustajoukkoihin" vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä löytää.
Tässäkin asiassa olen saanut huomata muutoksen lääkkeiden vähentämisen jälkeen. Kyyneleet olivat ehtyneet  masennuksenkin takia, mutta nyt huomaan että liikutun eri tavalla kuin ennen. On ihanaa kokea tunteiden koko kirjo ja tietää että tunteet ovat lahja.