Joskus parantumisen esteenä on pelko joka ei ole rationaalinen eli pelolla ei ole mitään järki syitä. Nyt minä olen huomanut pelkääväni asiaa jolle ei ole mitään syytä. Pelkona on että jos olenkin täysi narsisiti parannuttuani.
Onhan jokaisessa ihmisessä narsistisia piirteitä joita kuuluukin olla. Terapeuttini huomautti että eihän kukaan viihdy seinäkukkasena, kun sanoin hänelle että haluan että minut huomataan. Joskus todella toivon että sitä olisi nappia painamalla terve, mutta todellisuudessa haluan oppia kaiken minkä tämä siraus minulle voi opettaa. Masennusta en todellakaan toivo kenellekkään, mutta tiedän että siihen sairastuu vielä usea ihminen. Siksi halua oppia niin paljon kun voin, jotta voin tukea ja olla läsnä jos kohtaan ihmisen vaikeana hetkenä ja sairauden kanssa taistelemassa. Haluan tervehtyä pian mutta en niin ettenkö olisi oppinut mitään, koska jos en opi mitään,sairastumiseni on ollut täysin turhaa.
Olen huomanut myös sen että nyt kun olen psyykkisesti paremmassa kunnossa odotan itseltän paljon. kotitöiden pitäisi sujua ja kaikki pitäisi olla tiptop kunnossa. Kun en jaksakkaan kaikkea mitä itseltäni vaandin, väsyn taas ja masennus pahenee. Tämä kierre on paha ja haluaisin saada sen poikki. Pitäisi oppia ottamaan pieni askel kerrallaan ja nauttia vain niistä asioista jotka jaksaa tehdä, ei olla koko ajan ajattelemassa että "tuokin pitäisi tehdä".
"Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi oleva" luvataan Raamatussa siihen minäkin turvaan tänään.
