Ystävyys

Olen miettinyt usein mitä ystävyys on. Joskus olen huomannut että itse olen aina se aloitteen tekijä ja miehelläni on ollut saman kaltaisia ystäviä. Itse on aina tarttumassa puhelimeen ja pyytämässä kylään tai kysymässä kuulumisia. Tietenkin toiselle voi tulla aika jolloin ei jaksa pitää yhteyttä, mutta jos se yhteyden pito on vuosi kausia vain toisen harteilla niin pitemmän päälle se ei kanna. Sellainen ystävyys kuihtuu kokoon, koska jossakin vaiheessa sitä ei enää jaksa olla se joka yksin kantaa kun toinen ei vaikuta välittävän. Sitten tietenkin on aikoja jolloin itse on se joka ei jaksa ottaa yhteyttä. Minulla on ollut pitkä kausi jolloin en ole kyennyt soittamaan. Puhelimesta tuli mörkö joka "huusi minulle" ettei ketään kiinnosta. Siihen minulla oli keino jolla voin pitää yhteyttä, laitoin miehen soittamaan tai menin ihan livenä kylään. 

Tässä eräänä sunnuntaina meille tuli ystävä perhe käymään ja heiltä saimme kortin jossa luki että tosi ystävät kävelevät sisään silloin kun muut kävelevät ulos! Se oli minulle sellainen herätys siihen että minulla on ystäviä joita olen saanut ja voinut tukea, että olen tervehtynyt sen verran että minulla on voimavaroja olla toisen tukena. Tämä ystävyys on ollut vasta vuoroista koko ajan ja olen nauttinut siitä. Tämä ystävyys suhde ei välttämättä olisi koskaan syntynyt mikäli en olisi sairastunut masennukseen. On minulla entuudestaan ystäviä joiden kanssa on vastavuoroinen suhde ja he ovat minulle tärkeitä. He ovat olleet tukena minun sairaus ajan ja olen heille kiitollinen <3.